Ajattomat salit

Kontuwiki
Ohjattu sivulta Ajattomat Salit
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ajattomat salit[1] (engl. Timeless Halls) on Ilúvatarin asuinsijoista Ainulindalëssa käytetty nimitys, joka esiintyy Silmarillionissa kuitenkin vain kerran:

Sillä Suuri soitto oli ollut vain ajatus joka kasvoi ja kukoisti Ajattomissa saleissa.[2]

Paikasta, jossa ensin Ilúvatar ja sitten hänen tekemänsä ainur olivat ennen Maailman luomista, käytetään myös nimityksiä Ilúvatarin asuinsijat[3] ja Ilúvatarin salit[4] Niihin viitataan myös puhumalla ainuria varten tehdyistä "kauniista seuduista".[5]

Maailman () luomisen jälkeen Ilúvatarin asuinsijojen sanotaan olevan "Maailman rajojen tuolla puolen"[6].

Silmarillionissa ei esitetä mitään konkreettista kuvausta Ajattomista saleista, ne ovat vain "kauniita seutuja", joilla Ilúvatar ja ainur asuivat. Ainoa esine, joka tunnetaan Ajattomista saleista, on Ilúvatarin valtaistuin, jolla hän istui kuunnellessaan Suurta soittoa.[7]

Myös Finrod Felagund puhuu "ajattomista saleista" (engl. timeless halls – huomaa pienet alkukirjaimet) lausuessaan Berenille viimeiset sanansa Sauronin vankityrmässä:

I go now to my long rest in the timeless halls beyond the seas and the Mountains of Aman[8]

Suomennoksesta timeless halls on jäänyt vahingossa pois:

Minä menen nyt pitkään lepoon merien taa ja Amanin vuorten tuolle puolen.[9]

Felagund ei kuitenkaan puhu Ilúvatarin, vaan Mandosin saleista, jonne haltioiden henget vaelsivat ruumiin kuoltua.

Viitteet

  1. Kirjoitusasu: "Ajattomat Salit" (Silmarillion).
  2. Silm., Ainulindalë, s. 20.
  3. Silm., Ainulindalë, s. 14. Engl. the places of the dwelling of Ilúvatar
  4. Silm., Ainulindalë, s. 15. Engl. the halls of Ilúvatar.
  5. Silm., Ainulindalë, s. 16.
  6. Silm., Ainulindalë, s. 19.
  7. Tosin ei voi tietää, täytyykö valtaistuin mieltää konkreettiseksi esineeksi.
  8. The Silmarillion, Ch. XIX.
  9. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 217.