Aegnor
Aegnor oli Finarfinin ja Eärwenin kolmas lapsi. Hän toimi Dorthonionin hallitsijana, isoveljensä Finrodin vasallina, yhdessä veljensä Angrodin kanssa.
Sisällysluettelo |
Historia
Aegnor, kuten myös sisaruksensakin, lähti Maanpakoon Valinorista setänsä Fingolfinin johtamassa joukossa vaikka hänen isänsä kääntyikin takaisin. Beleriandissa hän veljensä Angrodin kanssa ryhtyi hallitsemaan Dorthonionin karua maata. Mutta heidän väkensä oli pienilukuinen, sillä maa oli karua ja hedelmätöntä, eikä Morgothin oletettu lähtemään kepein mielin yrittämään yli maan eteläpuolisten ylänköjen. Silti mailtaan Aegnor ja Angrod saattoivat nähdä Thangorodrimin, ja he käsittivät sen uhan paremmin kuin monet, ja siksi yhtyivät Fingolfiniin kun hän yritti taivutella muita noldoria hyökkäykseen. Mutta nämä eivät suostuneet. Sitten vuonna 455, kylmän talven aikana, Morgoth hyökkäsi täydellä voimalla, ja Beleriandin Neljäs taistelu, Dagor Bragollach, alkoi. Ja siinä sodassa kaatui Aegnor kuten myös hänen veljensä Angrod, ja Dorthonionin maa tuhottiin ja raiskattiin.[1]
Aegnor oli palavasti rakastunut Andreth Saelindiin, Bëorin suvun tuolloin vielä nuoreen tietäjänaiseen ja yhteen edainin viisaista. He eivät kuitenkaan koskaan menneet naimisiin, sillä Aegnor piti eldarin tavan mukaisesti avioliittoa sodan aikana mahdottomana ja olisi avioitunut vain rauhanaikaan. Näin tästä rakkaustarinasta ei koskaan tullut yhtä niistä harvinaisista liitoista, mitä Esikoisten ja Seuraajien välillä oli solmittu.[2]
Aegnor luettiin yhdeksi kaikista urhoollisimmista sotureista, ja örkit pelkäsivät häntä suuresti, sillä sodassa ja taistelussa hänen silmänsä paloivat liekkien tavoin, vaikka hän muuten olikin luonteeltaan ylevämielinen ja jalo. Myös ulkonäöltään hän oli varsin poikkeuslaatuinen, sillä hän oli kyllä perinyt isoäitinsä Indisin kultaisen hiustenvärin, mutta hänen hiuksensa olivat jäykät ja sojottivat pystyssä kuin liekit.[3]
Nimistä
Aegnorin isännimi oli Ambaráto ja äidinnimi Aicanáro. Ambaráto-nimen sindarisointi olisi tuottanut nimen Amrod, joten erotukseksi veljestään Angrodista (ja koska hän piti siitä enemmän) muutti hän sindarinkieliseen muotoon nimensä Aicanáron. Aegnor tosin ei ole aitoa sindaria, sillä siinä ei ollut quenyan aica-sanaa vastaavaa adjektiivia. Aeg olisi kuitenkin ollut sen muoto, jos sellainen olisi ollut. Aicanáro tarkoittaa 'Hurjaa Tulta'. Nimi oli osittain enteellinen, sillä se ennakoi Aegnorin hurjaa taistelutapaa. Hänen silmänsä ja hiuksensa olivat kuitenkin huomiota herättävät jo äidinnimen antamisen aikaan.[4]
