Äkkipää (engl. Quickbeam) oli yksi Fangornin Metsän enteistä. Hänen sindarinkielinen nimensä oli Bregalad. Hän oli pitkä, harmaa ja hänen raajojensa iho oli sileä ja kiiltävä, huulet rusottavat, hiukset vihreänharmaat ja hän huojui ja taipui kuin nuori puu tuulessa. Vaikkei sitä mainita suoraan, hän hyvin mahdollisesti muistutti ulkonäöltään pihlajaa - hänen englanninkielinen nimensäkin Quickbeam on itseasiassa yksi pihlajan kansanomainen lempinimi Englannissa.

Kolmannen Ajan lopulla Äkkipää oli yhä entiksi nuori, vaikka hänkin oli kyllä syntynyt jo maailmanaikoja sitten. Hän kuului Karppunahkan väkeen ja asusti alunperin Sumuvuorten eteläisillä rinteillä Rautapihan länsipuolella. Mutta Kolmannen Ajan lopulla Sarumanin örkit tuhosivat nuo seudut ja ajoivat hengissä selvinneet entit pakoon. Karppunahka nousi ylös vuorten koivikoihin ja erakoitui, mutta Äkkipää muutti itäisempään Fangorniin.

Silti hän ei koskaan lakannut suremasta alkuperäisiä kotiseutujaan ja rakastamiaan pihlajavanhuksia, jotka oli istutettu hänen ollessa vasta enttinen mutta nyt hakattu maahan Sarumanin toimesta. Valituslaulussaan hän kutsui näitä puita nimillä Orofarnë, Lassemista ja Carnimírië. Ei siis ihme, että Äkkipää vihasi Rautapihan velhoa, varsinkin kun hän luonnoltaan oli muutenkin hätäinen - entiksi. Äkkipää, ja Bregaladkin, olivat itseasiassa lempinimiä, jotka hän oli saanut vastattuaan kerran eräälle vanhemmalle entille "kyllä" ennen kuin tämä oli saanut kysymystään loppuun. Omien sanojensa mukaan hän oli myös nopea juomaan ja lähti kun toiset entit vasta kastelivat partojaan.

Äkkipää isännöi Merriä ja Pippiniä Entkäräjien aikana helmi-maaliskuun vaihteessa vuonna 3019 Kolmatta Aikaa ja vei heidät ent'asumukseensa. Hän sanoi, ettei hänen tarvinnut jäädä kokoukseen, koska hän oli jo päättänyt mitä tehdä: Saruman oli hakannut hänen rakastamansa vanhat pihlajat ja se riitti hänelle.

Kun entit sitten hyökkäsivät Rautapihaan, Äkkipää oli vähällä saada Orthancin torniin pakenevan Sarumanin kiinni. Hän juoksi pakoon pötkivän Sarumanin perässä huutaen: "Puunsurmaaja! Puunsurmaaja!", mutta velho ehti nipin napin torniinsa ennen kuin Äkkipää ehti rusentaa häntä.